» Seminaarin juliste (A4, PDF, 2.3 Mt)

Kenen kaupunki – kaupunkiliikkujien puheenvuoroja

Lauantaina 6.9.2008 klo 13-16 Helsingissä Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa, Mannerheimintie 3.

Seminaari on avoin kaikille kiinnostuneille. Siellä etsitään konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia keinoja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn olosuhteiden parantamiseksi.

OHJELMA

klo 13 Avaus, seminaarin puheenjohtaja Tuuli Kaskinen

13.10 Ehdotus Helsingin/pääkaupunkiseudun raideliikennejärjestelmäksi, DI Pentti Murole

13.30 Kestävien liikennemuotojen kaupunkiliikkujien puheenvuoroja pyöräilyn, jalankulun, liikenteen hinnan, joukkoliikenteen ja ilmastonmuutoksen näkökulmista pitävät mm. Helsingin polkupyöräilijöiden puheenjohtaja Petri Sipilä ja Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan toiminnanjohtaja Pirjo Tulikukka

14.30 Tauko

14.45 Helsingin liikenneinvestoinnit ja rahoitus. Joukkoliikennettä ja ruuhkamaksuja?
Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä, Helsingin kaupunki

15.15 Keskustelu

16.00 Seminaarin päättäminen

***

SEMINAARIPUHEENVUOROT

Seminaaripuheenvuorot lisätty ladattavaksi 8.9.2008.

    10 vastausta aiheeseen “Seminaari 6.9.2008”

    1. Pohdiskelen sitä miksi polkupyöräilijät esim Konalantiellä, eivät pysähdy punaisiin valoihin(tosin noin 1 – 5 % pysähtyy), jotka jalankulkija on itselleen tienylitystävarten kytkenyt. Autoilijat kyllä pysähtyvät.

      Pohdiskelen myös miksi polkupyöräilijät ajavat jalkakäytävillä, jotka liikennemerkillä on selvästi merkitty ainoastaan jalkakäytäväksi .

      Olen itse enimmäkseen jalankulkija ja en halua lisätä pyöräilyn määrää ennenkuin pyöräilijöiden kanssa päästään sopimukseen kevyen liikenteen keskinäisestä turvallisuudesta.

      Martti Salomaa

    2. Nämä ovat näitä ikuisuuskysymyksiä kevyen liikenteen liikkujien velvollisuuksista ja oikeuksista. Ne eivät toteudu sen enempää pyöräilijöiden kuin jalankulkijoidenkaan osalta, koska kummassakin ryhmässä on ihmisiä jotka eivät noudata liikennesääntöjä kevyen liikenteen väylillä. Ne johtuvat ihmisten välinpitämättömyydestä ja siitä että liikennesääntöjä ei tunneta sekä siitä että kevyen liikenteen väylät ovat huonosti merkittyjä, siellä ovat jalankulkijat ja pyöräilijät suloisessa sekamelskassa keskenään.

      Minä olen enimmäkseen pyöräilijä, ja haluaisin erottaa pyöräilijät ja jalankulkijat selvemmin toisistaan liikenneväylillä, molempien edun nimissä.

    3. Jokainen, joka on joskus pyöräillyt Hämeentietä, Mechelininkatua tai Mäkelänkatua pitkin tietää, että pyöräilijän asema on varsin heikko: ajoradalla pyöräilijä tuntee usein ajavansa henkensä kaupalla, ja kun sitten pelko ajaa hengähtämään jalkakäytävän puolelle, on pyöräilijä siellä sakkojen uhalla.

      Ei pidä ajatella, että jalkakäytävällä ajava pyöräilijä on siellä aina välinpitämättömyyttään. Moni tavallinen pyöräilijä siirtyy jalkakäytävän puolelle kun ajotiellä ajaminen käy yksinkertaisesti liian pelottavaksi ja turvattomaksi. Liikennesääntöjen seuraaminen olisikin huomattavasti helpompaa, jos sen voisi tehdä turvallisin mielin, ilman pelkoa vammautumisesta tai jopa kuolemasta.

    4. Pääsyy lisääntyvään pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden vastakkainasetteluun on se, että tilaa pyöräilijöille otetaan Helsingissä jalankulkijoilta, ei autoilta. Ei tarvitse mennä Tukholmaa kauemmaksi nähdäkseen, että toisinkin voi tehdä.
      Kun tilanne on mikä on ja pyöräilijät tottuvat pyörimään jalankulkijoiden kanssa samassa tilassa (laillisesti), tekevät he näin hiljaisillakin katuosuuksilla (laittomasti), jossa ajoradalla pyöräily ei merkitse henkensä riskeeraamista.
      Suunnitteluperiaatteita pitäisi muuttaa ja pyöräkaistat laittaa samaan tasoon ajoradan kanssa, mutta erottaa selvästi.

    5. Iso käsi sekä seminaarin järjestäjille että esiintyjille. Erityiskiitokset näistä puheenvuorojen taustamateriaaleista, jotka nyt löysin. Penttilän slaideissa on aika kompaktisti keskeiset taustadatat.

    6. Jos täällä on PK-seudulla pyöräileviä, niin tulkaahan antamaan palautetta ja ideoita siihen, miten pyöräilyoloja voidaan parantaa kaupungissa.

      Interaktiivinen palautekanava:
      http://kaupunkifillari.uservoi....._type=top3

      Pyöräilypoliittinen blogi:
      http://kaupunkifillari.blogspot.com/

      Ryhmä blogia ylläpitäviä aktiivisia vihreitä pyöräilijöitä huolehtii siitä, että palaute päätyy kaupunkien virastoihin ja lautakunnille, jotta jotain myös tapahtuu.

    7. On ikävää lukea pyöräilijöiden kommentteja. Ei huono liikennesuunnittelu anna oikeutta liikennesääntöjen rikkomiseen. Lahnalahdentie on hiljainen ja leveä katuosuus. Silti huomattava osa ajaa jalkakäytävällä, joka on selkeästi liikennemerkillä merkitty ainoastaan jalkakäytäväksi.

      Onko se pyöräilijöille noin tavattoman vaikeaa myöntää omia virheitään ?
      Vai oletteko noin herkkähipiäisiä ?

      Ja sitäpaitsi esim Topeliuksenkadulla ja Hämeentiellä. Miksi te ette voi taluttaa polkypyörää ? silloin te saatte pyörän kanssa olla jalkakäytävällä ihan laillisesti.

      Martti Salomaa
      jalankulkija ja polkupyöräilijä myös

    8. Martti: Sanot, että huono liikennesuunnittelu ei anna oikeutta liikennesääntöjen rikkomiseen. Siinä tapauksessa, että pyöräilijä siirtyy esimerkiksi Mäkelänkadulla jalkakäytävän puolelle, koska pitää onnettomuuden ja loukkaantumisen uhkaa todellisena, niin eihän siihen verraten joku lainrikkomus jalkakäytävällä pyöräilystä varmaan saa paljoakaan painoarvoa. Toki lakia tiukasti noudattava pyöräilijä siirtyisi tällöin jalankulkijaksi ja ryhtyisi taluttamaan pyörää, mutta enpä tiedä kuinka moni näin malttaa tehdä, jos jalkakäytävä on hiljainen. Ja koska pyöräilijä on jo totutettu – kuten Maija aiemmissa komementissa tuo esille – kulkemaan samoilla väylillä jalankulkijoiden kanssa, niin mahtaakohan koko touhu tuntua rikolliseltakaan.

      Itse pyrin ajamaan aina siellä, missä minun tulee lain mukaan ajaa. Olen sen verran hyväkuntoinen kaveri, että pystyn tarvittaessa ajamaan monella nopeammallakin Helsingin katuosuudella autojen vauhtia, eikä edes autoilijat pääse hermostumaan. Pyöräilijöiden tulisi kuitenkin ymmärtää, että ajoradalla ajamisen ei tarvitse olla kilpajuoksua autojen kanssa. Tiet ovat yleisiä, ja pyöräilijällä on samanlainen oikeus käyttää niitä kuin autoilijallakin. Pyöräilijöiden tulisi siis uskaltautua sankoin joukoin ajoradoille siellä, missä pyöräteitä ei ole, ja ajaa juuri sellaisella nopeudella kuin hyvältä tuntuu.

      On totta, että pyöräilijöitä näkee paljon jalkakäytävillä. En minä tiedä, mitä yksilöllisiä syitä heillä on siellä ajaa, vaikka ei tarvitsisi. Ilmeisesti aika monelle on epäselvää jo sekin, että yli 12-vuotiaat pyöräilijät eivät jalkakäytävälle kuulu. Uskoisin kuitenkin, että juuri turvallisuuskysymys on aika keskeisessä asemassa. Ajoradoilla ajamista ei koeta turvalliseksi. Pyörällä kuitenkin halutaan ajaa.

      Peräät omien virheiden myöntämistä. Ei minulla ainakaan ole mitään tietoisia virheitä myönnettävänä – niitäkö sinä haluat täällä kuulla? Mitä apua siitä olisi, että joku pyöräilijä täällä myöntäisi ajaneensa jalkakäytävillä – ja jatkaisi sitä sitten kuten ennenkin?

      Minusta sinun tulisi jalankulkijana ajaa vahvasti sitä, että pyöräilijät siirrettäisiin kokonaan pois jalankulkijoiden (ja samalla siis koirien, rollaattorien ynnä muiden) joukosta, joka on selvästi hitaampaa liikennettä. Jalankulkijoiden tulisi ryhtyä vaatimaan pyöräilijöille ajoradan yhteydessä olevia pyöräkaistoja. Itse pyöräilisin enemmänkin ajoradalla jo nyt, ellei olisi ehdotonta pyöräteiden käyttöpakoa. Senkin poistamista myös jalankulkijat voisivat ryhtyä vaatimaan.

    9. Tässä se nähdään. Pyöräilijöillä on omat säännöt. Pyöreässä sinisessä merkissä on lasta saattava aikuinen. Se on jalkakäytävän merkki. Siitä huolimatta pidätte kiinni oikeudestanne ajaa jalkakäytävällä. Kuinka teidän kanssa neuvotellaan´, kun sanotte että lainrikkominen on hyväksyttävää ?

    10. Eikä yksikään pyöräilijä myönnä, että heidän käytöksessään olisi parantamisen varaa. Autoilijoita ja jalankulkijoita kyllä syytellään.

    Kirjoita kommentti