Pyöräilijä oli ajamassa pyörätiellä suoraan kun samaan suuntaan ajanut pakettiauto kääntyi äkisti vasemmalle ja törmäsi pyöräilijään. Kuva on risteyksestä, jossa onnettomuus tapahtui. Kuvan pyöräilijä ei liity onnettomuuteen.
29-vuotias helsinkiläinen työmatkapyöräilijä jäi pakettiauton yliajamaksi Helsingin Vallilassa perjantaina 3.10. klo 13.25. Syynä yliajoon oli, että kääntymässä ollut pakettiauton kuljettaja laiminlöi väistämisvelvollisuutensa.
Näin olisi voinut alkaa perjantaisesta onnettomuudestani kertova uutinen, jos tapahtuneesta olisi jossakin uutisoitu. Tarjosin tapahtunutta koskevaa juttua lukuisille medioille, mutta kukaan ei ollut siitä kiinnostunut. Edes Vartti.fi-palvelu ei uutistani julkaissut, vaikka kutsuu tavallisia ihmisiä ryhtymään “lukijareporttereiksi” ja tekemään mm. sivujensa kautta omia uutisiaan. Samalla Vartti kelpuuttaa “lukijareportteriltaan” jutun, jossa Anna Abreu on bongattu tuunaamaassa citymaasturiaan X-treme Car Show’ssa. Ajatus hennosta tytöstä huolehtimassa hellästi omasta kaupunkijyrästään ilmastokatastrofin keskellä tuntuu irvokkaalta.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana.
Mutta mitä onnettomuudessani tapahtui? Oli normaali perjantaipäivä ja pyöräilin kohti keskustassa sijaitsevaa työpaikkaani. Olin ajamassa Sturenkatua kevyen liikenteen väylällä länteen Meiran tehtaan kohdalla, kun äkisti vasemmalle Teollisuuskadulle kääntymässä ollut keski-ikäinen, miespuolinen pakettiauton kuljettaja törmäsi oikeaan kylkeeni. Iskussa lensin kauas törmäyskohdasta ja satutin rytäkässä ranteeni ja jalkani. Toista kenkääni saatiin hakea läheiseltä parkkialueelta asti.
Törmännyt autoilija ja kaksi perässäni ajanutta pyöräilijää pysähtyivät ja tulivat katsomaan, miten minun kävi. Toivuttuani ensijärkytyksestä keräsin kuljettajan sekä todistajien nimet ja puhelinnumerot muistiin, ja nappasin vielä kännykkäkameralla kuvan tapahtumapaikalta. Autoilija oli avulias ja tarjosi kyytiä sairaalaan, jonne oli tietenkin lähdettävä tarkastettavaksi. Matkalla oikeaa kättä ja vasenta jalkaa alkoikin vietävästi jomottamaan. Viidentoista minuutin kuluttua kävely ei enää kunnolla onnistunut. Päädyimme Marian sairaalan traumapäivystykseen. Parin kolmen tunnin visiitin jälkeen lääkäri totesi, että luunmurtumia ei ollut, mutta arvioi muiden törmäyksessä syntyneiden vammojen parantuvan 2-5 viikon kuluessa. Kudosvammat eivät röntgenissä näy.
Kesällä hankkimastani kaupunkipyörästä hajosi satula ja takavalo, ja ulkoiluasusteeni repeytyivät käyttökelvottomaan kuntoon. Housujen takalistoon tuli jalkapallon mentävä aukko, Haltin ajotakki repeytyi kahdesta kohtaa, samoin ajohanskat aukesivat. Pää ei törmäyksessä ottanut kontaktia, joten sekä pää että kypärä säilyivät ehjinä. Hyvistä varusteista on apua: ainoa verta vuotanut avoruhje tuli vasemman jalan pottuvarpaaseen. Autoilijan vakuutus korvaa tietenkin lääkärikulujeni lisäksi myös kärsimäni aineelliset vahingot.
Viime päivinä on lähes päivittäin uutisoitu tapauksista, joissa autoilija on laiminlyönyt väistämisvelvollisuuttaan ja törmännyt pyöräilijään [1, 2, 3]. Huonoimpina päivinä näkee parikin tällaista uutista, ja kysyä sopii, kuinka moni jää vielä uutisoimatta. Liikennekulttuuri Helsingissä on alkanut käymään pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden kannalta hengenvaaralliseksi. Väistämisvelvollisuuksia laiminlyödään, vilkkua ei muisteta käyttää ja ajonopeudet ovat paljon suurempia kuin kaupunkiympäristöön sopii. Sitten ihmetellään, miksi pyöräilijät ajavat Mechelinkadulla, Mäkelänkadulla ja Hämeentiellä jalkakäytävillä. Ehkäpä sinne ajoradalle ei uskalleta mennä: onnettomuuden riskin ei tarvitse olla todellinen, kun ajoradalla ajamista aletaan välttämään. Riittää, että se tuntuu todelliselta.
Onnettomuuttani edeltäneenä päivänä kommentoin netissä erästä uutista, jossa autoilijan kerrottiin ajaneen nuoren pyöräilijän päälle suojatiellä. Kommentissani totesin juuri tällaisten tilanteiden, joissa autoilija kääntyy ja pyöräilijä ajaa kevyen liikenteen väylällä suoraan, olevan varsin tavallisia vaaran paikkoja. Niissä syy mahdollisiin törmäyksiin on lähes aina autoilijan. Enpä arvannut, että joutuisin seuraavana päivänä itse tällaisen niittokoneen uhriksi.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana.
Minuun törmännyt autoilija myönsi syyllisyytensä heti onnettomuuspaikalla. Tivasin autoilijan näkemystä onnettomuuden syihin pariinkin otteeseen. Ensiksi autoilija sanoi, että ei ollut nähnyt minua tai kahta muuta pyöräilijää, vaikka hän kuitenkin ohitti meidät sillalla hetkeä aiemmin. Myöhemmin hän myönsi, ettei ollut katsonut kunnolla vasemmalle vaan oli kiinnittänyt huomionsa vastaan tulevaan liikenteeseen ja sopivan “reiän” löytämiseen kääntymistä ajatellen. Kiirettäkin kuulemma oli. Voi jumalauta, ajattelin. Pitikö minun tosiaan joutua hänen pakettiautonsa ruhjomaksi vain siksi, että hänellä oli kiire hoitamaan päivän viimeistä keikkaa ja hän ei ehtinyt katsomaan vasemmalle? Kuljettaja kertoi ajavansa samasta paikasta seitsemän kertaa päivässä. Mietin, harrastaako hän tätä venäläistä rulettia joka kerralla.
Ehkäpä hänellä on varaa ottaa tällaisia riskejä. Ison Fiat Ducatonsa teräspeltisten katteiden suojissa hän on turvassa. Omien sanojensa mukaan kolari ei kunnolla edes kuulunut ohjaamon puolelle. Lausuma sai minut tuntemaan itseni voimattomaksi. Vertailin hänen tunnelmointejaan siihen, kun kaksi ja puoli tonnia terästä ja peltiä rysähti kylkeeni ja tunsin luideni taipuvan.
Kun autoilija kolaroi pyöräilijän kanssa, se on vain pyöräilijän kannalta aina vakavaa. Ei ole hyväksyttävää, että joudumme lukemaan päivittäin uutisia siitä, kuinka autoilijat törmäilevät pyöräilijöihin ja väistävät vain liikennesääntöjä. Meidän ei tarvitse eikä tule hyväksyä toissijaista asemaamme liikenteessä. On olemassa historiallinen kehitys, joka on tehnyt asemastamme sen mikä se nyt on, mutta on myös olemassa historiallinen polku, joka voi johtaa meidät siitä pois. Se polku voi kasvaa turvalliseksi ja viihtyisäksi tieksi, kun vain riittävän päättäväisesti ryhdymme sitä rakentamaan.
Jos pyöräilijänä joudut onnettomuuteen, kysy aina vastapuolen ja mahdollisten todistajien yhteystiedot. Poliisipartio on syytä kutsua paikalle aina, jos asiassa on erimielisyyksiä. Älä myönnä syyllisyyttäsi onnettomuuspaikalla: liikenneympäristö ei ole pyöräilijän kannalta useinkaan yksiselitteinen, ja syyllisyyden myöntäminen paikan päällä voi kostautua myöhemmin. Muista myös, että vammantuottamus ja vaaran aiheuttaminen ovat asianomistajarikoksia, joista voi vaatia rangaistusta. Rikosilmoituksen voi tehdä jo vaaran aiheuttamisesta liikenteessä.
Viitteet:
[1] Vartti.fi 30.9.2008: Pyöräilykypärä pelasti naisen vakavalta onnettomuudelta
[2] Vartti.fi 1.10.2008: Autoilija ajoi nuoren pyöräilijän päälle suojatiellä
[3] HS 2.10.2008: Kuorma-autoon törmännyt pyöräilijä sai haavan
päähänsä Veromiehessä
Tags: auto, kolari, pyöräilijä, väistämisvelvollisuus
Maanantai 06.10.2008, klo 09:55
Hienoa että näistä asioista puhutaan, keskustelua tarvitaan entistä enemmän jotta fillarilla liikkujien huonot oltavat tulisivat huomatuksi. Jalkakäytävällä ei saa ajaa, pyörätiet ovat epäloogisia ja tämänkin tapauksen kaltaiset autojen törttöilyt ovat pahoja ja ajoradalla ajo – jokainen tietää miten hullua hommaa se on.. Ja kaupunki yrittää kannustaa ihmisiä liikkumaan fillarilla. Hmph sanon minä.
Maanantai 06.10.2008, klo 22:25
Erittäin asiallinen vaalikonekysely! Kerrankin kysymyksiä, jotka todella tulevat erottelemaan ehdokkaita. Juuri suhtautuminen yksityisautoilun lisääntymiseen erottaa puolueita Helsingissä. Ruuhkamaksuista olisi voinut vielä kysyä.
Tiistai 07.10.2008, klo 07:48
Kysely oli hyvä ja pureutui syvälle liikennekysymyksiin. Kepin ja porkkanan annossuhdetta jää meittimään. Joukkoliikenteen pitää olla luotettavaa, kattavaa ja laadukasta, jotta se olisi entistä useammalle vaihtoehto yksityisautoilulle.
Keskustatunneli on joutunut tarpeettomasti maalitauluksi. Tosiasia on, että ilman sitä keskustan, varsinkin läntisen Etelä-Helsingin ruuhkaisuutta on vaikea helpottaa, vaikka länsimetro saataisiinkin.
Tiistai 07.10.2008, klo 10:10
Kaivokselassa asuvana käyn usein Helsingissä – erinomaiset joukkoliikenneyhteydet! En ymmärrä, miksi aamuisin on jatkuva henkilöautojen virta Hgin keskustaan. Niille tulisi voida järjestää parkki Martinlaaksoon tai jo aikaisemminkin ja “pakottaa” ihmiset käyttämään joukkoliikennettä.
Polkupyöräillä en enää uskalla, kun nuo polkupyörä- ja kävelytiet ovat täynnä mopohurjastelijoita. Tuntuu, että mopot viritettyjä eikä oikein ajajan hallinnassa.
Toivomus pyöräilijöille: kilkuttakaa kelloa – minulla koiranpentu, joka menee “sik sakia” kävelytiellä, tiedän väistää hänen kanssaan
Tiistai 07.10.2008, klo 11:29
Positiivinen VAALIKONE! Liikennekysymykset on kytketty asukkaiden näkökulmasta olennaisiin yhteiskunnallisiin yhteyksiinsä. Kaupungillamme on rahaa – 363 miljoonaa euroa ylijäämää 2007. Nyt on muutoksen aika – asukkaiden ääni valtuustoon!
Tiistai 07.10.2008, klo 22:00
Hyviä kysymyksiä. Kevyen liikenteen suunnittelun tulee olla asukaslähtökohtaista ja vastata todellisiin käyttötarpeisiin – etenkin Hämeentien ongelma kuvastaa nykyistä käytäntöä – kevyen liikenteen reiti on tehty liian usein “maisemareiteiksi” eivätkä kulje siellä, missä tarve on. Kevyt liikenne ei kaipaa teemavuosia, vaan realistisia ratkaisuita. Tietyömaiden retuperällä oleva kevyen liikenteen viitoitus pitää myös ehdottomasti saattaa kuntoon. Pyörätiet eivät myöskään saa olla huoltoliikenteen tai tietyömaiden parkkipaikkoja tai varastotilaa kippilavoille. Tähänkin kaivataan ankarampia sanktioita – ehkä espanjalaistyyppinen yksityisten hinausautojen lanseeraaminen ja rengaslukot tepsisivät Helsingissäkin?
Keskiviikko 08.10.2008, klo 10:51
Hei kaikki ehdokkaat, jotka kilvan ylistätte vaalikonetta!
Eikö kenelläkään löydy ymmärrystä Jannen omakohtaiselle kertomukselle onnettomuudesta, joka oli potentiaalisesti tappava. Petri Sipilän sanoja lainatakseni: “Pyöräilijöille ei satu peltikolareita, jokainen törmäys auton ja pyörän välillä voi olla kuolonkolari.”. Onneksi Janne on vielä keskuudessamme kirjoittamassa aiheesta, vaikkei se median suosiota saanutkaan. (Jannelle vinkiksi hieman lyhyempi teksti blogissa saa enemmän loppuun asti lukijoita).
Parannusta tarvitaan mm. poliisin asenteisiin, sillä usein poliisit eivät asennoidu pyöräkolareihin niiden vaatimalla vakavuudella silloin, jos pyöräilijä ei juuri sattumoisin tällä kertaa loukkaantunut vakavasti. Vakavan loukkantumisen ja ehjänä säilymisen ero on kuitenkin useinmiten vain onnesta, senteistä ja sekunnin osista kiinni. Väistämisvelvollisuuden laiminlyöminen on yhtä vakava rike myös silloin, kun onni suosi pyöräilijää ja kallo ei haljennut.
Lopuksi on syytä mainita, etteivät pyöräilijätkään ole enkeleitä etenkään jalankulkijoita, lapsia ja koiria kohtaan. Aina isomman ja nopeamman on tehostetusti huomioitava heikommat ja hitaammat, vaikka ideaaliutopiassa tietysti kaikki liikenteessä liikkujat huomioivat kaiken.
Keskiviikko 08.10.2008, klo 21:53
Teitkö rikosilmoitusta? Kannattaa tehdä. Kannattaa myös ilmoittaa tapaus HePolle. Sori, en tiedä josko vaikka kuulutkin tohon ja olet jo ilmoittanut.
Torstai 09.10.2008, klo 08:58
Tuo Meiran kohdan suojatie on hemmetin vaarallinen paikka – varsinkin nelivuotiaan pyöräilijän kanssa liikkuessa joudun joka kerta käytännössä pysähtymään, koska kaikista kolmesta suunnasta tulevat autoilijat tunkevat yleensä varsin röyhkeästi pyöräilijöiden eteen. Stressitaso alkaa nousta jo sillan alkupäässä Vallilan postin kohdalla kun alkaa pelätä sitä paikkaa. Teollisuudenkadulta tullessa näkyvyys ylös sillalle on surkea, eivätkä autoilijat – tyypillisesti – katso kolmion tarkoittavan myös pyörätietä, vaan tunkevat nokkansa suojatielle nähdäkseen, tuleeko autoja. Tuohon kohtaan pitäisi tulla joku selkeä muutos, veikkaan ettei tuo todellakaan ollut ensimmäinen kolari. Pitäisiköhän tuosta koittaa ottaa yhteyttä vaikka liikennesuunnitteluvirastoon? Onneksi sulle ei käynyt pahemmin!
Torstai 09.10.2008, klo 09:09
Laitoin liikennesuunnitteluvirastoon linkin tästä raportista, liekö mitään apua.
Perjantai 10.10.2008, klo 10:31
Ai-jai… Oma työmatkanikin kulki tuon Meiran risteyksen yli noin kolmen vuoden ajan. Joka kerta pelotti. Mutta myönnän ajaneeni tuosta risteyksestä lukuisia kertoja myös autolla ja voin kokemuksesta sanoa, ettei se ole helppo rasti peltilehmän kuljettajallekaan. Risteyksessä on joitakin perustavanlaatuisen vaarallisia elementtejä. Ainakin siinä olisi syytä olla valot.
Nyt asun Oulussa, eikä vastaavanlaisia vaaranpaikkoja täältä juuri löydy. Vajaan kuuden kilometrin työmatka sujuu uneliaasti etupäässä autoteistä erillään kulkevia pyöräteitä pitkin. En osaa sanoa, onko helsinkiläisessä ja oululaisessa autoilukulttuurissa eroja pöyräilijöiden huomioimisen suhteen, mutta kaupunki- ja liikennesuunnittelukulttuurissa selvästi on. Tietenkin mittakaava on täällä pienempi.
Mutta sattuu sitä Oulussakin. Ajoin pari viikkoa sitten kotini lähellä pimeän pyörätien yli noin 1,3 metrin korkeudelle vedettyyn naruun! Katutöitä tekevä urakoitsija oli päättänyt merkitä työmaansa peräti yhdellä koko väylän yli vedetyllä narulla, jossa oli pari hassua heijastinlappua. En huomannut narua lainkaan, vaan se pysäytti yli 20 km/h vauhtini täysin ennen katkeamistaan. Onneksi naru osui kymmenen senttiä kaulan alapuolelle. Pienemmältä ihmiseltä olisi voinut ääritapauksessa lähteä henki. Minä selvisin mustelmilla. Rikosilmoitusta en lopulta tehnyt, mutta urakoitsija ja kaupungin virkamiehet ovat kyllä saaneet kuulla tapauksesta.
Perjantai 10.10.2008, klo 13:09
Liikennesuunnitteluvirasto vastasi mailiini:
Kyseinen suojatie on pyöräilijän kannalta hankala. Autoilijan tulee tietysti väistää pyöräilijää. Olemme jo vuonna 2000 tehneet suunnitelman, jossa suojatien pyöräilijöiden osuuden päällyste on päätetty muutettavaksi punaiseksi. Lisäksi
pyörätien jatkeelle on esitetty maalattavaksi pyöräilijöiden tunnuksia. Tämän järjestelyn tarkoituksena on pyörätien / pyöräilijöiden havaittavuuden parantaminen. Ilmeisesti edellä esitetyt toimenpiteet (maalaukset) ovat kuluneet ajoradasta pois. Pyydän rakennusvirastoa toteuttamaan ne uudelleen.
Torstai 16.10.2008, klo 09:05
Pyöräilen työmatkani juuri tuon saman kohdan ohi Sturenkadulla, jossa Jannen kylkeen tuli pakettiauto. Olen monesti todennut, että parempi katsoa itse pyöräilijänä mitä autoilijat tekevät, kun kaikki eivät seuraa kevyttä liikennettä. Joskus autoilijat päästävät kulkemaan, mutta usein huomaa, että autoilija ei todellakaan edes katso tuleeko pyöräilijää, vaan saattaa olla keskittynyt puheluun saman aikaisesti.
Kiire ei todellakaan ole mikään perustelu sille, että jättää huomioimatta muut liikenteessä. Onneksi itse olen enempi terveysliikkuja, niin pyörämatkoihin Vantaalta Helsinkiin tulee varattua reilusti aikaa ja kuljen nautiskellen ja varoen. Muutoin olisi jo monet kerrat kolissut omallakin kohdalla. Ja aina se oma varovaisuuskaan ei riitä. Onneksi Janne selvisi kohtaamisesta pakettiauton kanssa hengissä ja loppujen lopuksi kai terveenäkin.
Nyt pyöräni on jo talviteloilla ja keskityn muunlaiseen liikuntaan. Kiitokset kaupunkiliikkujien vaalikoneesta ja hyvää alkanutta syksyä Jannelle ja muille kaupunkireippailijolle.
Torstai 16.10.2008, klo 13:53
Tony: Itsekin olen tiedostanut aina onnettomuuspaikkaan liittyvät vaaralliset elementit. Tällä kertaa en kuitenkaan onnistunut vaaraa havaitsemaan ennen kuin oli liian myöhäistä.
Kyseinen paikka on esimerkki liikenneympäristöstä, jossa pyöräilijöitä loukkaantuisi jatkuvasti, mikäli he menisivät siitä kuten liikennesääntöjen mukaan he voisivat periaatteessa mennä. Vasemmalta kolmion takaa tulevat työntävät usein keulaa pyörätielle ja katsovat kokonaan toiseen suuntaan: viime viikolla säikäytin yhden autoilijan pahanpäiväisesti, kun olin ehtinyt pysähtymään hänen repsikan puoleisen ikkunansa taakse jo kauan ennen kuin hän ensi kerran käänsi päätään katsoakseen oikealta tulevaa “kevyttä” liikennettä. Säikähdettyään hän tajusi, että olen tosiaan pysähtyneenä ja huokaisi helpotuksesta.
Riikka kyseli aiemmin, että teinkö rikosilmoitusta. Se on työn alla. Rikosilmoitusten tekemistä näistä autoilijoiden potentiaalisesti hengenvaarallisista törttöilyistä olisi syytä painottaa sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille: monikaan ei tee rikosilmoitusta, jos sattuu juuri sillä kerralla pääsemään säikähdyksellä tai ruhjeilla. Ja mitä Helsingin polkupyöräilijöihin ja heille ilmoittamiseen tulee, niin olen aktiivijäsen
Hanna-Leenalle kiitos tiedon toimittamisesta liikennesuunnitteluvirastoon. Mikäli ilmoituksen seurauksena saadaan edes maalauksia uusiksi, on sekin jotakin. Sekin voi pelastaa ihmishenkiä.
Tiistai 28.10.2008, klo 15:27
Tällaiset kolarit johtuvat liikennesuunnittelusta ja lainsäädännöstä. Maalaukset ja muut muistutusmerkit pyöräilijöiden olemassaolosta toki auttavat vähän, mutta rakenteellinen perusvika säilyy. Lisäksi voi käydä niin, että kun lisämerkintöihin on totuttu, pyöräilijöitä varotaan vain niissä risteyksissä missä heistä erikseen varoitetaan.
Ulkomaisissa tutkimuksissa on vuodesta toiseen todettu, että kaupungissa oikealla olevaa pyörätietä ajaen törmäysriski risteyksessä on 2x, vasemmalla ajaen 4x suurempi kuin ajoradalla. Suomessa tätä ei edes tutkita, kuten pyöräilyä ja kävelyä ylipäätään, tilastointi on hyvin puutteellista varsinkin liikennesuoritteiden osalta, joten eri ratkaisujen turvallisuusvaikutuksista ei ole suomenkielistä tietoa päättäjien ja suunnittelijoiden käytössä. Tosin esim. Turun nettisivuilla on kartta sekä pyöräteistä että pyöräonnettomuuksista, niitä voi sitten itse yhdistellä ja vetää jotain karkeita johtopäätöksiä. Saksassa on monissa kaupungeissa todettu, että pyöräteiden osuus pyöräilijöiden onnettomuuksista on selvästi suurempi kuin niiden osuus pyöräliikenteestä. Hakusanoilla “Radweg Sicherheit” löytää tietoa, jos kielitaito riittää.
Vasemmanpuoleinen ajoneuvoliikenne ei ole hyvä idea, jos muuten on voimassa oikeanpuoleinen liikenne. Risteyksessä suoraan ajaminen kadun oikeassa reunassa tai pyörätietä tai pyöräkaistaa pitkin on täysin ryhmittymisen periaatteiden vastaista, ja houkuttaa kääntyviä autoilijoita viime hetken ohitusyrityksiin sekä kuvittelemaan että pyörä on kääntymässä, tunnetuin seurauksin. Ei “autokaistojakaan” maalata siten, että suoraan kulkevien vasemmalta puolelta käännytään oikealle. Oikealle kääntyvä autoilija varoo usein vain risteävää katua vasemmalta tulevia autoja, ei oikealta tulevia pyöräilijöitä jotka eivät henkeä uhkaa ja ajavat “väärää” puolta. Jos oman turvallisuutensa vuoksi fillaroi ajoradalla (keskellä kaistaa, ei siis reunassa alttiina kiilauksille kuten poliisi neuvoo), ja vieressä on pyörätie, siitä voi saada sakkoa.
Ei ole helppoa olla kaupunkipyöräilijä. Pitää joko rikkoa lakia tai altistaa itsensä hengenvaaraan, tai molempia.
Torstai 17.09.2009, klo 21:08
Joka päivä pääkaupunkiseudun jalankulkijat ja pyöräilijät joutuvat autojen ja mopojen tönimiksi ja onnettomuuksien uhreiksi. Tilanteeseen on saatava käännös parempaan. Henkilöautojen ja mopojen määrä ei saa enää kasvaa alueella. Jalankulku- ja pyöräilyreittejä on rakennettava myös rauhallisten ja saastettomien alueiden kautta, pois uterveyttä uhkaavan liikenteen välittömästä läheisyydestä. Vaarallisiin risteyksiin autoille valo-ohjaus.
Kiitos hyvästä uutisesta!