Mennessäni tänään yliopiston päärakennukselle lounaalle huomioni kiinnitti pari tyttöä, jotka maalailivat liiduilla pyöräkaistaa Fabianinkadulle, aivan päärakennuksen eteen. Yliopistolla on tulossa edarivaalit, ja asialla olivat Sitoutumattoman vasemmiston (Sitvas) edustajat, ja kyseessä tietenkin vaalitempaus. Pysähdyin siinä sitten ottamaan muutaman kännykuvan ja keskustelemaan pyöräilystä. Heillä on kuulemma pyöräily yhtenä vaaliteemana.
Vaaliohjelmassaan Sitvas vaatii toimivia pyörätieyhteyksiä kaikkien yliopiston kampuksien välille. Keskustakampus halutaan kokonaan autottomaksi ja alueen pyöräväylät kuntoon. HYY:n omistamaan maanalaiseen pysäköintihalliin vaaditaan pyöräparkkia. Lisäksi Helsingistä on tehtävä hiilineutraali kaupunki ja HYYn Yhtymineen on näytettävä esimerkillään tietä. Keskusta ei kaipaa autoja. Tietullit käyttöön, kadut kävelijöille ja pyöräilijöille.
Suurin pirtein näin sen pitää mennäkin. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edellytyksiä tulisi parantaa nimenomaan autoilun kustannuksella. Uusia autoväyliä ei tulisi rakentaa ja parkkipaikkoja pitäisi vähentää. Kun tiet käyvät ahtaaksi eikä sitä kotteroakaan tahdo saada parkkeeratuksi, alkaa pyörä tai bussi vähitellen tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta.
Pyörän edut kaupunkiliikenteessä ovat kiistattomat: se on hiljainen, nopea, vie vähän tilaa eikä aiheuta melua tai päästöjä. Suomalaistenkin tekemistä matkoista suuri osa on tällaisia “kampusmatkoja”, jotka taittuisivat helposti pyörällä: yli 40 % kaikista matkoistamme on alle viiden kilometrin mittaisia.
Kaikki tietävät, että pyöräily on terveellistä, vähentää liikenneruuhkia, kasvihuonepäästöjä, ilmansaasteita ja niin edelleen. Jos kaikki tämän tietävät pyöräilisivät, olisi pyöräilijöitä kaduilla niin, että kypärät kolisisivat yhteen. Pyöräilyn lisäämisen ongelmana on, että jokainen metri asvalttia on suunniteltu ja toteutettu autolla ajettavaksi, ja siinä sivussa pyöräilystä on tehty helvetin vaikeaa. Suunta on muutettava. Pyöräilystä on tehtävä helvetin helppoa ja autoilusta helvetin vaikeaa.
Lounaalta palattuani liidulla maalatut kaistat olivat tietenkin edelleen kadussa, mutta Sitvasin tyttöjen sijaan paikalla oli kaksi asiallisesti pukeutunutta kokoomustyttöä. Kysyin piruuttani:
- Tekö näitä pyöräkaistoja olette maalanneet?
- Emme me! Me emme kyllä lähtisi katuja maalailemaan, ne oli niitä Sitvasin edustajia!
Sitvas
http://www.helsinki.fi/jarj/sitvas/
Sitvasin Toimenpide-lehti 2009 (mm. pyöräilystä sivulla 32):
http://www.helsinki.fi/jarj/sitvas/toimenpide/toimenpide2009.pdf
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistovaalit pidetään 3.-4.11.2009. Vaaleissa valittu edustajisto käyttää korkeinta valtaa ylioppilaskunnassa.
Aika: Torstai 1.10.2009 klo 17-19, paikka: Eduskunnan Kansalaisinfo, Arkadiankatu 3, Helsinki.
- Tampereen teknillisen yliopiston tutkija Kalle Vaismaa esittelee tutkimushanketta “Pyöräily ja kävely osaksi kaupunkien liikennejärjestelmää”.
- Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston toimistopäällikkö Leena Silfverberg: Polkupyöräilyyn edistämiseen liittyvät lainsäädännön muutostarpeet.
- Pyöräilykuntien verkoston puheenjohtaja Markku Lahtinen: Polkupyöräilyä edistävän kaavoituksen ja väylien merkitys.
- Fillarikonsultit esittelevät: Työmatkapyöräilyn ideapakki. Miten lisätä työmatkapyöräilyä työnantajan ja työntekijän näkökulmasta.
Alustusten jälkeen yleisöllä on runsaasti aikaa osallistua keskusteluun.
Tilaisuuden juontaa toimittaja Anna Laine.
Järjestää: Vihreä eduskuntaryhmä ja Helsingin Vihreiden pyöräilytyöryhmä.
Tags: Pyöräily, työmatkapyöräily
Fillaripoliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla...
Olin 2.7.2009 Ykkösen aamu-tv:ssä haastateltavana aiheesta “Pyöräilijät liikenteessä”. Mukana keskustelussa oli myös fillaripoliisi.
Kun on keskusteltu pyöräilyturvallisuudesta, on jo pitkään jankattu tietystä, kovasta materiaalista tehdystä päähineestä, nimittäin kypärästä. Tämäkään haastattelu ei tehnyt asiassa poikkeusta. Kysymyksien perusteella toimittaja olisi voinut yhtä hyvin olla Autoliiton edustaja.
Kuitenkin, pyöräilyn turvallisuuden edistäminen on niin paljon muutakin kuin kypärän käytön lisäämistä. Poliisin puhetta kuunnellessa pyöräilyolosuhteiden nykytilanne tulee sattuvasti esille: poliisin tehtävänä näyttää olevan jakaa pyöräilijöille selviytymisohjeita liikenteeseen. Asiaa voitaisiin lähestyä myös toisesta suunnasta. Sen sijaan, että neuvotaan suojautumaan autoilta, voitaisiin vaihteeksi puhua esimerkiksi liikenneympäristön rauhoittamisesta siten, että pyöräilystä ja jalankulusta tulisi aidosti turvallisempaa.
Poliisin asenne tuntui olevan, että omista eduista ja oikeuksista on joustettava, vieläpä “epäitsekkyyden” nimissä. Heitin tähän vertauksen, että kun aseella uhaten vaaditaan rahaa, niin siinä varmasti tulee joustaneeksi oikeuksistaan, mutta ei se tarkoita, että se olisi oikein.
Aina hoetaan, että liikenne on yhteispeliä, jossa kaikkien osapuolten tulee joustaa. Käytännössä kysymys on kuitenkin vahvimman oikeudesta: oikeuksistaan joustavat vain jalankulkijat ja pyöräilijät. Helsingissäkin jalankulkijat seisovat suojatien vierellä kuin lampaat odottaen, että autoilija suvaitsee pysähtyä, vaikka tieliikennelaki selvästi sanoo, että kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Pyöräilijänä muistutan, että ajoradat kuuluvat myös pyöräilijöille. Jalankulkijoina voisimme aloittaa ottamalla edes suojatiet takaisin.
Lähetyksen jälkeen ihmettelin poliisin toimintaa, kun se sakottaa jalkakäytävillä ajavia esim. jossakin Hakaniemen seudulla. Kuka oikeasti laittaisi esimerkiksi yläasteikäisen, ajokortittoman ja liikennesääntöjä tuntemattoman lapsensa sinne bussien sekaan?
Lähdimme poliisin kanssa paikalta yhtä matkaa. Kyselin, että mihin päin hän on pyöräilemässä. Ilmeni, että hänellä oli maija parkissa Radiotalon nurkilla, johon hän pyöränsä sitten nosti. Olisi kuulemma tullut hiki lähetykseen tullessa, jos olisi tullut pyörällä.
Tags: jalankulkija, jalkakäytävä, kypärän käyttö, liikenneturvallisuus, poliisi, Pyöräily, suojatie
Autolla ajamista kuvataan nautinnollisena onnen tilana. Auto ei kuulu vain arkisten työmatkojen suorittamiseen, vaan se on keino rentoutua. Mainoksissa autot kuvataan aina yksin, ei koskaan jonoissa. (Kuva: HS 11.10.2008, sivu E2).
Sain tänään sähköpostitse vaalikonettamme koskevaa palautetta, jossa liikenteen parissa työskentelevä henkilö kertoi, että hänen pitäisi työnsä puolesta kannattaa yksityisautoilua, mutta “jostain kumman syystä” kannattaa joukkoliikennettä. “Silti teidän kyselynne ehdokkaille on aika tökerö”, hän sanoo. Verkkokeskustelussa olen myös nähnyt pari kommenttia, joissa vaalikoneemme kysymysten/väittämien sanotaan olevan asenteellisia ja johdattelevia.
Toisaalta liikenneaiheinen vaalikoneemme on kerännyt runsaasti positiivista palautetta, kuten tälläkin sivustolla olevista kommenteista käy ilmi. Samoin olen saanut myös sähköpostitse palautteita, joissa vaalikoneen teemaa on kehuttu mielenkiintoiseksi ja kysymyksiä hyvin laadituiksi. Ota tästä nyt selvää.
Kun ottaa huomioon, että Kaupunkiliikkujat on järjestötoimijoista koostuva verkosto (ks. linkkilista oikeassa reunassa), niin asenteellisuuden ei kuitenkaan luulisi yllättävän. Monilla näistä toimijoista on itsellään tietyn suuntainen arvomaailma ja käsitys siitä, mitä asioita liikenneasioiden suunnittelussa tulisi painottaa tai miten liikenteen järjestämistä koskevia kysymyksiä tulisi suorastaan ratkaista. Voiko sitä siis pitää mitenkään hätkähdyttävänä, että nämä asenteet näkyvät myös vaalikoneen kysymysten tai väittämien asettelussa?
Järjestötaustaiselta vaalikoneelta ei mielestäni tarvitse vaatia samanlaista neutraaliutta kuin esimerkiksi Ylen tarjoamalta vaalikoneelta. Yle on julkisen palvelun viestintäyhtiö, jolta jo laki vaatii riippumattomuutta ja toimimista kaikille yhtäläisin ehdoin. Järjestöt sen sijaan pyrkivät tavallisesti toiminnassaan edistämään nimenomaan niitä poliittisia tai sosiaalisia päämääriään, joita varten ne on perustettu.
Oma mielipiteeni on, että varmasti asenteellinen vaalikoneemme on piristävä poikkeus vaalikoneiden joukossa. Yksityisautoilun puolustajia tässä maailmassa on kyllä riittänyt ja riittää edelleen. Vuosikymmenet on auto muovannut yhteiskuntaamme ja elinympäristömme. Nytkin kun auton ja autoilun ympäristö- ja terveyshaittoja aiheuttava tuhovoima on kaikkien tiedossa, riittää avata vain lauantain Hesari Auto-osion kohdalta nähdäkseen, missä asemassa tämä uusiutumattomia luonnonvaroja kuluttuva, tehoton, ilmaa saastuttava, melua synnyttävä, liikennekuolemia kylvävä ja kuljettajan aikaa tuhlaava kottero edelleen on.
Tags: asenteet, auto, hesari, palaute, Vaalikone, yksityisautoilu
Joukot liikkeelle!
Liikennepoliittinen keskustelutilaisuus Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa
(Arkadiankatu 3) tiistaina 21.10.2008 klo 18-20.
- Miten kaupunkiliikennettä tulee kehittää? Miten turhaa autoilua voidaan vähentää?
- Mikä on polkupyöräilijän ja jalankulkijan asema kaupunkiviidakossa?
- Ovatko matkalippujen hinnat houkuttelevat – voisiko maksuton joukkoliikenne olla mahdollinen?
- Noin 160 000 ihmistä tulee päivittäin Helsinkiin töihin kaupunkimme rajojen ulkopuolelta. Puskevatko he kaikki tänne omilla autoillaan, vai pääsevätkö töihinsä kätevästi joukkoliikennettä käyttäen – se ei ole yhdentekevää meille helsinkiläisillekään.
Keskustelussa mukana mm. Kaupunkiliikenteen asiantuntija, ylitarkastaja Katariina Myllärniemi liikenne- ja viestintäministeriöstä, Helsingin kaupungin joukkoliikennelautakunnan jäsen Alina Mänttäri, raitiovaunukuljettaja Jyri Nyberg, sekä Janne Nurminen Helsingin polkupyöräilijöistä ja Kaupunkiliikkujat-verkostosta.
Keskustelua vetää kansanedustaja Paavo Arhinmäki Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä.
Tervetuloa!
Linkkejä:
Liikenne- ja viestintäministeriö – http://www.lvm.fi
Helsingin kaupunki – http://www.hel.fi
Helsingin polkupyöräilijät – http://www.hepo.fi
Kaupunkiliikkujat – http://www.kaupunkiliikkujat.fi
Paavo Arhinmäki – http://www.punajuuri.net
Tags: autoilu, jalankulku, Joukkoliikenne, keskustelutilaisuus, liikennepolitiikka, Pyöräily, tapahtuma
LÄHDE MUKAAN VUODEN VIIMEISELLE KRIITTISELLE PYÖRÄRETKELLE
Kokoontuminen 14.10.2008 klo 17 Havis Amandan patsaalla Helsingissä.
Polkupyörää ei ole syytä laittaa talviteloille, pääkaupungin ilmastossa pyöräilee helposti läpi vuoden oikealla asenteella. Ja ainakin kannattaa osallistua vuoden viimeiselle Kriittiselle pyöräretkelle!
Kriittinen pyöräretki kulkee niillä Helsingin tieosuuksilla, joissa pyöräilijät on unohdettu. Kulkue näyttää, missä autokaistojen sijaan tulisi olla pyöräkaistoja. Kriittinen pyöräretki tekee pyöräilystä varteenotettavan liikennemuodon. Pääkaupunkimme pyörätiet ovat huonosti suunniteltuja ja huonokuntoisia. Lisää aiheesta: Helsingin polkupyöräilijöiden sivusto ongelmapaikoista
Helsingin kantakaupunkiin tulee toteuttaa laadukas pyöräkaistaverkosto. Ainoastaan siten Helsinki voi saavuttaa tavoitteen kaksinkertaistaa pyöräily. Suurin este laadukkaille pyöräilyolosuhteille on poliittisen tahdon puute. Pyöräilijät voidaan ottaa huomioon tasavertaisesti kaupunkisuunnittelussa, jos kaupunkilaiset vain tätä haluavat.
Kriittisellä pyöräretkellä näytämme, että pyöräilijät ovat kriittinen massa eivätkä vain satunnaisia sunnuntaiharrastelijoita. Vaadimme autoilta tilaa pyöräilijöiden käyttöön. On kohtuutonta, että kaupunkia suunnitellaan yksinomaan saastuttavien ja tilaa vievien yksityisautojen ehdoilla. Tule mukaan ajamaan Helsingistä Pohjois-Euroopan parasta pyöräilykaupunkia!
Voit myös tehdä tavaratelineelle kiinnitettävän, omalla vaatimuksellasi varustetun kyltin tai lipun.
Tervetuloa mukaan!
***
Kriittisen pyöräretken reitin pituus on n. 10 km. Retki kestää noin tunnin ja kiertää Kampin, Töölön, Rautatieaseman, Kallion, Sörnäisten ja Kruununhaan kautta. Ks. reitti kartalla.
Kuvia vuoden 2008 ja vuoden 2007 Kriittisiltä pyöräretkiltä.
Vuonna 2008 Kriittisiä pyöräretkiä järjestetään Helsingissä myös ainakin tiistaina 14.10.
Lisätietoja:
http://www.maanystavat.fi/liikenne
http://www.maanystavat.fiTatu Päkkilä, tatu.pakkila[at]maanystavat.fi, Puh. 040 5197282
Anders Backström, anders.backstrom[at]maanystavat.fi, Puh. 045 6339217
Tags: kriittinen pyöräretki, Pyöräily
Pyöräilijä oli ajamassa pyörätiellä suoraan kun samaan suuntaan ajanut pakettiauto kääntyi äkisti vasemmalle ja törmäsi pyöräilijään. Kuva on risteyksestä, jossa onnettomuus tapahtui. Kuvan pyöräilijä ei liity onnettomuuteen.
29-vuotias helsinkiläinen työmatkapyöräilijä jäi pakettiauton yliajamaksi Helsingin Vallilassa perjantaina 3.10. klo 13.25. Syynä yliajoon oli, että kääntymässä ollut pakettiauton kuljettaja laiminlöi väistämisvelvollisuutensa.
Näin olisi voinut alkaa perjantaisesta onnettomuudestani kertova uutinen, jos tapahtuneesta olisi jossakin uutisoitu. Tarjosin tapahtunutta koskevaa juttua lukuisille medioille, mutta kukaan ei ollut siitä kiinnostunut. Edes Vartti.fi-palvelu ei uutistani julkaissut, vaikka kutsuu tavallisia ihmisiä ryhtymään “lukijareporttereiksi” ja tekemään mm. sivujensa kautta omia uutisiaan. Samalla Vartti kelpuuttaa “lukijareportteriltaan” jutun, jossa Anna Abreu on bongattu tuunaamaassa citymaasturiaan X-treme Car Show’ssa. Ajatus hennosta tytöstä huolehtimassa hellästi omasta kaupunkijyrästään ilmastokatastrofin keskellä tuntuu irvokkaalta.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana.
Mutta mitä onnettomuudessani tapahtui? Oli normaali perjantaipäivä ja pyöräilin kohti keskustassa sijaitsevaa työpaikkaani. Olin ajamassa Sturenkatua kevyen liikenteen väylällä länteen Meiran tehtaan kohdalla, kun äkisti vasemmalle Teollisuuskadulle kääntymässä ollut keski-ikäinen, miespuolinen pakettiauton kuljettaja törmäsi oikeaan kylkeeni. Iskussa lensin kauas törmäyskohdasta ja satutin rytäkässä ranteeni ja jalkani. Toista kenkääni saatiin hakea läheiseltä parkkialueelta asti.
Törmännyt autoilija ja kaksi perässäni ajanutta pyöräilijää pysähtyivät ja tulivat katsomaan, miten minun kävi. Toivuttuani ensijärkytyksestä keräsin kuljettajan sekä todistajien nimet ja puhelinnumerot muistiin, ja nappasin vielä kännykkäkameralla kuvan tapahtumapaikalta. Autoilija oli avulias ja tarjosi kyytiä sairaalaan, jonne oli tietenkin lähdettävä tarkastettavaksi. Matkalla oikeaa kättä ja vasenta jalkaa alkoikin vietävästi jomottamaan. Viidentoista minuutin kuluttua kävely ei enää kunnolla onnistunut. Päädyimme Marian sairaalan traumapäivystykseen. Parin kolmen tunnin visiitin jälkeen lääkäri totesi, että luunmurtumia ei ollut, mutta arvioi muiden törmäyksessä syntyneiden vammojen parantuvan 2-5 viikon kuluessa. Kudosvammat eivät röntgenissä näy.
Kesällä hankkimastani kaupunkipyörästä hajosi satula ja takavalo, ja ulkoiluasusteeni repeytyivät käyttökelvottomaan kuntoon. Housujen takalistoon tuli jalkapallon mentävä aukko, Haltin ajotakki repeytyi kahdesta kohtaa, samoin ajohanskat aukesivat. Pää ei törmäyksessä ottanut kontaktia, joten sekä pää että kypärä säilyivät ehjinä. Hyvistä varusteista on apua: ainoa verta vuotanut avoruhje tuli vasemman jalan pottuvarpaaseen. Autoilijan vakuutus korvaa tietenkin lääkärikulujeni lisäksi myös kärsimäni aineelliset vahingot.
Viime päivinä on lähes päivittäin uutisoitu tapauksista, joissa autoilija on laiminlyönyt väistämisvelvollisuuttaan ja törmännyt pyöräilijään [1, 2, 3]. Huonoimpina päivinä näkee parikin tällaista uutista, ja kysyä sopii, kuinka moni jää vielä uutisoimatta. Liikennekulttuuri Helsingissä on alkanut käymään pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden kannalta hengenvaaralliseksi. Väistämisvelvollisuuksia laiminlyödään, vilkkua ei muisteta käyttää ja ajonopeudet ovat paljon suurempia kuin kaupunkiympäristöön sopii. Sitten ihmetellään, miksi pyöräilijät ajavat Mechelinkadulla, Mäkelänkadulla ja Hämeentiellä jalkakäytävillä. Ehkäpä sinne ajoradalle ei uskalleta mennä: onnettomuuden riskin ei tarvitse olla todellinen, kun ajoradalla ajamista aletaan välttämään. Riittää, että se tuntuu todelliselta.
Onnettomuuttani edeltäneenä päivänä kommentoin netissä erästä uutista, jossa autoilijan kerrottiin ajaneen nuoren pyöräilijän päälle suojatiellä. Kommentissani totesin juuri tällaisten tilanteiden, joissa autoilija kääntyy ja pyöräilijä ajaa kevyen liikenteen väylällä suoraan, olevan varsin tavallisia vaaran paikkoja. Niissä syy mahdollisiin törmäyksiin on lähes aina autoilijan. Enpä arvannut, että joutuisin seuraavana päivänä itse tällaisen niittokoneen uhriksi.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana.
Minuun törmännyt autoilija myönsi syyllisyytensä heti onnettomuuspaikalla. Tivasin autoilijan näkemystä onnettomuuden syihin pariinkin otteeseen. Ensiksi autoilija sanoi, että ei ollut nähnyt minua tai kahta muuta pyöräilijää, vaikka hän kuitenkin ohitti meidät sillalla hetkeä aiemmin. Myöhemmin hän myönsi, ettei ollut katsonut kunnolla vasemmalle vaan oli kiinnittänyt huomionsa vastaan tulevaan liikenteeseen ja sopivan “reiän” löytämiseen kääntymistä ajatellen. Kiirettäkin kuulemma oli. Voi jumalauta, ajattelin. Pitikö minun tosiaan joutua hänen pakettiautonsa ruhjomaksi vain siksi, että hänellä oli kiire hoitamaan päivän viimeistä keikkaa ja hän ei ehtinyt katsomaan vasemmalle? Kuljettaja kertoi ajavansa samasta paikasta seitsemän kertaa päivässä. Mietin, harrastaako hän tätä venäläistä rulettia joka kerralla.
Ehkäpä hänellä on varaa ottaa tällaisia riskejä. Ison Fiat Ducatonsa teräspeltisten katteiden suojissa hän on turvassa. Omien sanojensa mukaan kolari ei kunnolla edes kuulunut ohjaamon puolelle. Lausuma sai minut tuntemaan itseni voimattomaksi. Vertailin hänen tunnelmointejaan siihen, kun kaksi ja puoli tonnia terästä ja peltiä rysähti kylkeeni ja tunsin luideni taipuvan.
Kun autoilija kolaroi pyöräilijän kanssa, se on vain pyöräilijän kannalta aina vakavaa. Ei ole hyväksyttävää, että joudumme lukemaan päivittäin uutisia siitä, kuinka autoilijat törmäilevät pyöräilijöihin ja väistävät vain liikennesääntöjä. Meidän ei tarvitse eikä tule hyväksyä toissijaista asemaamme liikenteessä. On olemassa historiallinen kehitys, joka on tehnyt asemastamme sen mikä se nyt on, mutta on myös olemassa historiallinen polku, joka voi johtaa meidät siitä pois. Se polku voi kasvaa turvalliseksi ja viihtyisäksi tieksi, kun vain riittävän päättäväisesti ryhdymme sitä rakentamaan.
Jos pyöräilijänä joudut onnettomuuteen, kysy aina vastapuolen ja mahdollisten todistajien yhteystiedot. Poliisipartio on syytä kutsua paikalle aina, jos asiassa on erimielisyyksiä. Älä myönnä syyllisyyttäsi onnettomuuspaikalla: liikenneympäristö ei ole pyöräilijän kannalta useinkaan yksiselitteinen, ja syyllisyyden myöntäminen paikan päällä voi kostautua myöhemmin. Muista myös, että vammantuottamus ja vaaran aiheuttaminen ovat asianomistajarikoksia, joista voi vaatia rangaistusta. Rikosilmoituksen voi tehdä jo vaaran aiheuttamisesta liikenteessä.
Viitteet:
[1] Vartti.fi 30.9.2008: Pyöräilykypärä pelasti naisen vakavalta onnettomuudelta
[2] Vartti.fi 1.10.2008: Autoilija ajoi nuoren pyöräilijän päälle suojatiellä
[3] HS 2.10.2008: Kuorma-autoon törmännyt pyöräilijä sai haavan
päähänsä Veromiehessä
Tags: auto, kolari, pyöräilijä, väistämisvelvollisuus
Helsingissä tänään järjestettyyn Kriittinen pyöräretki -mielenosoituskulkueeseen osallistui n. 260 pyöräilijää. Kulkue oli suurin Helsingissä tähän asti järjestetyistä.
Kulkue pyöräili Esplanadilta keskeisiä liikenneväyliä pitkin Kampin, Töölön, Keskustan ja Kallion kautta muistuttaen Helsingin pyörätieverkoston riittämättömyydestä.
“Vaadimme myös Helsingin liikennepolitiikkaan rohkeutta tehdä uusia ratkaisuja ihmisten, ei autojen ehdoilla. Esimerkiksi Hämeentiestä voisi hyvin tehdä pyöräkaistoitetun joukkoliikennekadun.”, vaatii Tatu Päkkilä Maan ystävistä.
Seuraava Kriittinen pyöräretki järjestetään 14.10.2008.
Kuvia vuoden 2008 Kriittisiltä pyöräretkiltä löytyy Maan ystävien
kuvagalleriasta: http://maanystavat.fi/galleria/thumbnails.php?album=80.
Lisätietoja:
Tatu Päkkilä, p. 040 519 7282, tatu.pakkila@maanystavat.fi
Anders Backström, p. 045 633 9217, anders.backstrom@maanystavat.fi
http://www.maanystavat.fi
http://www.maanystavat.fi/helsinki
Tags: autoton päivä, helsinki
Turun Vihreät nuoret ry vaatii autottomana päivänä 22.9., että osa Linnankadusta muutetaan kävelykaduksi. Turun keskustaa tulee kehittää elävämmäksi sekä vastaamaan enemmän kevyen liikenteen tarpeita. Yhdeksi keinoksi tähän Turun vihreät nuoret ehdottaa, että Linnankatu Aninkaistenkadulta vanhan pääkirjaston eteen muutetaan autottomaksi.
“Nykyisellään Turun pyörätieverkosto on keskeneräinen ja pyöräily keskustassa on hankalaa ja jopa vaarallista”, toteaa Turun vihreiden nuorten puheenjohtaja Jussi Laaksonen. “Linnakadun alkupäässä liikennejärjestelyt ovat erityisen epäselvät ja tämä ehdottamamme muutos helpottaisi pyöräilijän elämää. Kyseinen pätkä on myös tärkeä kävelyreitti ja siinä tulisi saada kävellä pelkäämättä. Moottoriliikenteelle tuo kadunosa ei ole välttämätön”, lisää Laaksonen.
“Alue vanhan kirjaston vieressä on osa Turun historiallista keskustaa ja pitää sisällään arvokkaita vanhoja taloja ja kaunista jokimaisemaa”, huomauttaa Turun Vihreiden nuorten varapuheenjohtaja Mari Kekkonen. “Olisikin hienoa, jos alueesta tehtäisiin osa kulttuurisesti elävää kirjastokorttelia. Kokonaisuudesta voisi tulla eteläeurooppalaistyylinen viihtyisä aukea, jonka läheisyyteen pennisiltakin sopisi hyvin. Turkuun tarvitaan lisää rauhallisia paikkoja, joissa voi istua puistonpenkille vaikka lukemaan kirjaa tai kohtaamaan ihmisiä”, Kekkonen jatkaa.
Turun vihreät nuoret toivovat muutenkin, että Turun kevyenliikenteen verkostoa parannettaisiin ja pyörä-ja kävelyteiden yhteyteen luotaisiin viihtyisiä epäkaupallisia kokoontumispaikkoja, kuten puistoja.
Turun vihreät nuoret tuovat esille kevyenliikenteen väylien ja avoimen kaupunkitilan tärkeyttä Autottomana päivänä järjestämällään parkkipaikkapiknikillä Kauppiaskadulla Forumia vastapäätä klo 16-18. Tarjolla on kahvia ja omenoita, musiikkia, tanssia, laulua ja katurunoutta. Suojatiellä kävelijät kulkevat kyltein ja kertovat autoilijoille kävelijän oikeuksista.
Tags: autoton päivä, turku